Näin kohtaat vammaisen seksuaalisuuden osana työtä

Seksuaalisuus on osa meitä kehdosta hautaan riippumatta siitä, millainen taustamme tai toimintakykymme on. Mahdollisuudet sen ilmaisuun ja toteuttamiseen voivat kuitenkin vaihdella niin kulttuurisen ympäristön, toimintakyvyn kuin kasvatuksenkin mukaan.

Seksuaalineuvojan roolissa luentoja pitäessäni törmään usein kommenttiin “en ollut edes ajatellut tuota”, vaikka monesti luennoilla puhumani asiat ovat tietyllä tapaa hyvin peruskauraa. Se kertoo mielestäni omaa kieltään siitä, kuinka vammaisia ei nähdä haluavina ja haluttavina olentoina, vaan intiimiyden mielletään kuuluvan joillekuille muille.

Ennakkoluuloista huolimatta seksuaalisuus voi olla henkilölle voimavara tai kivun aihe, eikä ympäristön asenteellisuus vähennä oikeutta itsensä toteuttamiseen.

Miten voisit tukea työssäsi vammaisten seksuaalisuutta, olitpa sitten henkilökohtainen avustaja, palveluasumisen työntekijä tai seksologi?

Tiedosta omat lähtökohtasi kohdata vammaisen seksuaalisuutta ja keskustele niistä asiakkaan kanssa tarvittaessa

Usein seksuaalisuuden kohtaamisen ajatellaan olevan vain seksissä avustamista, mutta näin ei ole. Yksi osa seksuaalisuuden kohtaamista on tiedonjakoa siihen sopivissa tilanteissa. Varmista siis, että tietosi ovat ajantasaiset.

Varmista, onko tiedolle tarvetta: Moni vammainen on voitu ohittaa seksuaalikasvatuksessa, tai hän on voinut muuten kipuilla teeman kanssa. Toisaalta vammainen henkilö on voinut löytää seksuaalisuudestaan voimavaran jo kauan aikaa sitten.

Jos henkilö on vasta vammautunut, hän saattaa kaivata syntymävammaista enemmän apua tai tukea itseilmaisun keinojen löytämiseen tai muuttuneen seksuaalisuuden käsittelyyn. Vastaavasti, jos henkilöllä on liikuntavamma, hänen kanssaan ei välttämättä tarvitse käydä perustason asioita, kuten ehkäisyyn tai kommunikaatioon liittyviä juttuja.

Kehitysvammaiset ohitetaan herkemmin seksuaalikasvatuksessa, sillä heitä on virheellisesti pidetty lapsen kaltaisina. Kognitiiviset haasteet eivät tarkoita, ettei henkilö tarvitsisi tietoa seksuaalisuudesta. Ilman tietoa henkilö voi tuntea olonsa rikkinäiseksi tai päätyä rikkomaan omia tai toisten rajoja.

Seksuaalikasvatus on tärkeää toimintakyvystä riippumatta, ja siinä tulee ottaa huomioon ikä- ja ymmärrystaso. Muista, ettei sinun tarvitse tietää kaikesta kaikkea, vaan voit hyvin ohjata vammaisen seksologin puheille.

Jos olet seksologi, sinun on syytä pohtia omia ajatuksiasi vammaisuudesta aivan samoin kuin avustajien. Miten näet vammaisuuden ja toimintakykynormin ulkopuolella olevien elämän? Onko sinulla tarpeeksi ymmärrystä esimerkiksi tuntopuutoksista, kroonisesta kivusta, spastisuudesta tai hienomotoriikan ongelmista? Itseään voi onneksi aina kouluttaa lisää näistä teemoista, muttei ole myöskään häpeä ohjata vammaista esimerkiksi kollegalle.

Luo turvallinen tila

Vammaisuus ei määritä sitä, mistä henkilö syttyy, miten hän identifioituu tai millaisen parisuhteen hän kaipaa. Moni vammainen joutuu elämään kaapissa, olipa kyse sateenkaarevuudesta, kinkystä tai monisuhteisuudesta, sillä he pelkäävät tai tietävät jäävänsä vaille apua, jos näyttävät poikkeavansa normeista.

Päivitä tietosi moninaisuudesta ja vältä foobista tai normittavaa kieltä. Sen sijaan, että yrittäisit tunkea henkilön tiettyyn muottiin, anna hänelle tilaa kertoa identiteetistään ja elämäntilanteestaan niillä sanoilla, joita hänellä siinä hetkessä on, ja suhteessa siihen, mitä sinun on oleellista tietää. Kunnioita yksityisyyttä, äläkä avustajana kysy asioita, jotka eivät liity työhösi.

Vammainen ei ole huonompi kumppani kuin vammaton, eikä hänen muodostamiaan romanttisia suhteita tule kyseenalaistaa, vähätellä tai etsiä valta-asetelman merkkejä. Vaikka vammainen on tutkimusten mukaan todennäköisemmin väkivallan uhri, se ei tarkoita, ettei vammainen voisi muodostaa tasapainoisia ja hyviä rakkaussuhteita.

Vammainen voi haluta ei-monogaamisen suhteen, sillä hän ei tahdo olla kumppanilleen kaikki kaikessa ja yrittää vastata tämän jokaisen tarpeeseen. Lisäksi hän tietää, että joutuisi itse tekemään epätyydyttäviä kompromisseja, sillä myöskään hänen kaikki tarpeensa eivät täyttyisi yhden ihmisen toimesta. Polyamoria ei vammaisenkaan kohdalla tarkoita, että hän alistuisi toisen tahtoon ja antaisi toisen määrittää säännöt, jotta ei jäisi yksin.

Suhteita on ok kommentoida vasta, jos jokin tuntuu väärältä tai on painava syy epäillä väkivaltaa. Silloinkin oikeampi lähestymiskulma aiheeseen olisi todeta esimerkiksi näin: “Mikäli mikä tahansa suhteessasi tuntuu väärältä tai nihkeältä, olen täällä ja voit puhua.”

Sinun ei tarvitse olla vammaisen kanssa samaa mieltä kaikesta tai ymmärtää hänen valintojaan tai tapaansa elää. Tehtäväsi on osoittaa, että vammainen voi olla seurassasi oma itsensä.

Tue itseilmaisussa

Jokaisella on oikeus päättää, miltä näyttää. Avustajana velvollisuutesi on auttaa vammaista tyylinsä ja minuutensa itseilmaisussa, jos hän tarvitsee siinä apua.

Jotkut näyttävät asusteet tai vaatteet voi olla haastava pukea esimerkiksi raajojen spastisuuden vuoksi. Vammaisen ei tulisi joutua muuttamaan ulkoista olemustaan siten, että hänen ympärillään olevilla on mahdollisimman helppoa. Ethän siis kysy: “tarvitseeko sinun tosiaan”, vaan auta siinä, missä tarvitsee.

Toisinaan seksuaalisuuden kohtaaminen tarkoittaa nautinnon mahdollistamista sen eri muodoissa. Kyse on nimenomaan avustamisesta niin, että vammainen kykenee tuottamaan itselleen ja/tai kumppanilleen nautintoa. Avustaja ei ole osa aktia, hänelle ei tuoteta nautintoa eikä hän tuota nautintoa.

Avuntarve riippuu täysin henkilöstä, hänen mieltymyksistään sekä tilanteesta. Se voi olla lelun antamista tai pariskunnan asettamista asentoihin ja sen jälkeen poistumista tilasta. Kyse voi olla myös aktiivisemmasta auttamisesta, kuten asentojen turvaamisesta aktien aikana tai henkilön käden liikuttamisesta, jotta tämä voi koskettaa kumppaniaan tai itseään.

Yleensä avustaminen otetaan puheeksi vammaisen toimesta. Mikäli tilanne on sinulle ok, voit myös itse todeta esimerkiksi seuraavasti: “Mikäli joskus tarvitset apua petihommissa, voit pyytää multa apua.”

Seksissä avustamiseen ei tarvitse suostua, eikä sinun tarvitse perustella rajojasi. Ne voivat myös muuttua yllättäen, joten tilanne on tärkeä keskeyttää – siksi omaa tunnetta on tärkeä kuunnella. Kieltäytyessä on tärkeä olla sensitiivinen. Koska avun pyytäminen voi olla kynnyksen takana, on tärkeää, ettei vammainen tunne tehneensä jotain väärää, koska kieltäydyt. Älä tuomitse vammaisen haluja. Totea esimerkiksi näin: “Kiitos luottamuksesta, jota osoitat kysyessäsi. Valitettavasti en voi auttaa. Toivottavasti löydät toisen tyypin.”

Mikäli seksissä avustaminen on sinulle ok, tilanne on hyvä käydä mahdollisimman hyvin läpi. Mihin avustaja on valmis ja missä menevät hänen rajansa? Mihin kaikkeen avustajan apua tarvitaan? Kaikkeen ei luonnollisesti voi varautua etukäteen. Voi esimerkiksi olla, että vammainen tahtoo kokeilla kumppanin kanssa uutta juttua, eikä tiedä, miten se onnistuu. Siksi kommunikaatio rajoista sekä aktin osapuolten ja tilanteessa avustavan tuntemuksista halki hommien on oleellista.

Seksologin rooli seksuaalisen itseilmaisun tukemisessa on puolestaan moninainen. Voit kertoa vammaiselle erilaisista nautinnon muodoista, pohtia hänen kanssaan kehosuhdetta, kommunikaatiota, parisuhteita tai identiteettiä. Voit luoda vammaisen ja hänen avustajansa kanssa avusteisen seksin pelisäännöt tai pohtia yhdessä ohjaavalla otteella, kuinka avusteinen seksi onnistuisi. Vastaavasti voit auttaa vammaista löytämään hänelle toimivia intiimivälineitä tai kirjoittaa lausunnon siitä, että henkilön seksuaalisuuden toteuttamisen kannalta olisi tärkeä saada seksiväline apuvälineeksi.

Seksuaalisuus on lähtemätön osa meitä. Niinpä törmäämme siihen tavalla tai toisella jatkuvasti. Arkisuudestaan huolimatta siihen on suhtauduttava sensitiivisesti. Tärkeintä on pyrkiä avoimeen kommunikaatioon.