Miksi ja miten puhua kuukautisista osana seksuaalikasvatusta?

Tiesitkö, että kuukautiskierto ymmärretään yhä useammin yhdeksi elon ja terveyden merkiksi ruumiinlämmön, sykkeen, hengitysnopeuden ja verenpaineen ohella? Tai että kokemukseen kuukautisia edeltävistä muutoksista vaikuttaa muun muassa yhteiskunnallinen suhtautuminen kuukautisiin? Tai että valkovuoto muodostuu osaksi kohdunkaulan limasta, joka pystyy muun muassa erottelemaan siittiöistä elinkelpoisimmat ja suojaamaan niitä emättimen happamuudelta, joka puolestaan pitää sinne kuulumattomat bakteerit kurissa?

Monet aikuiset ja nuoret suhtautuvat kuukautisiin yhä kovin tympeästi, ja se johtuu osaksi niihin liittyvästä tietämättömyydestä ja väärinkäsityksistä. Muistan hyvin, että valkovuoto kuvattiin koulussa ”alushousuihin ilmestyväksi vaaleaksi tahraksi” sen sijaan, että olisi kerrottu selkeästi, mistä se koostuu, miksi sitä erittyy ja miten se muuttuu kuukautiskierron aikana. Kuukautisista puolestaan puhuttiin lähinnä epämukavana verenvuotona, jonka keräämiseen jaettiin kertakäyttösiteitä ja mahdollisesti muutama tamponi. Kalenteriin kehotettiin merkitsemään kuukautiset, mutta kukaan ei perustellut tarkemmin miksi eikä selittänyt, miten kuukautiskierron aikaisia muutoksia kannattaisi mahdollisesti seurata. Miksi ja miten kuukautisista tulisi siis puhua? Ja kenelle?

1. Puhu innostavasti ja avoimesti

Tärkeintä kuukautisista ja kuukautiskierrosta puhuttaessa on, että puhe on avointa ja innostavaa. Kuukautispuheen tulee rakentaa luottamusta omaan osaamiseen ja ymmärrystä ruumiin toiminnasta sen sijaan, että kuukautiskierto typistetään vuotopäiviin ja niiden kuvaukseen ikävänä ja kivuliaana asiana, josta ”on vain kärsittävä”. Tutkimukset osoittavat, että kuukautiset esitetään usein kivun ja epämukavuuden aikana. Samalla kuukautisia edeltävä tai kuukautisten aikana koettu kipu (sen luonteesta ja voimakkuudesta riippumatta) ohitetaan helposti ”vain” kuukautiskipuna. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kovaa kipua aiheuttavien sairauksien, kuten endometrioosin eli kohdun sirottumataudin diagnoosin saaminen kestää kansainvälisesti yhä seitsemästä yhteentoista vuotta. Toisin sanoen esittämällä kuukautiset aina ja lähtökohtaisesti kurjana ja kivuliaana asiana menetetään kyky tunnistaa poikkeava, kova kipu, joka ei kuulu kuukautisiin ja josta kenenkään ei tulisi kärsiä. (Huom! Jos kuukautisten aikana vaivaava kipu ei laannu ilman reseptiä saatavilla kipulääkkeillä, ei kipu ole ”tyypillistä” kuukautiskipua!)

Kipuun keskittymisen sijaan tulisi kertoa siitä, mitä kuukautiskierron eri aikoina todellisuudessa tapahtuu ja että kuukautiset ovat vain osa tätä prosessia, joka on menstruoivassa ruumiissa jatkuvasti käynnissä. Tämä prosessi ei ainoastaan kerro sukukypsyydestä, vaan vaikuttaa myös muun muassa luuston terveyteen, uneen ja seksuaaliseen haluun, vaikkakin yksilöllisesti. Uudessa-Seelannissa vuosituhannen alussa tehdyn tutkimuksen mukaan murrosiän muutoksista kertovat oppikirjat esittivät miestyypillisen kehon muutokset innostavina mahdollisuuksina. Sen sijaan naistyypillisen ruumiin muutokset, kuukautiset mukaan lukien, esitettiin pelottavina, ongelmallisina tai jopa vaarallisina. Moni naistyypillisessä ruumiissa elävä nuori saakin viestin, että sukukypsyys tuo mukanaan lähinnä raskauden pelon. Kuukautiskasvatus, joka keskittyy lähinnä kipuun ja sukukypsyyteen, opettaa nuoret menstruoijat pelkäämään omaa ruumistaan sen sijaan, että opettaisi heille sallivaa suhtautumista omaan ruumiiseensa ja aitoa kiinnostusta sen erilaisiin toimintoihin.

Tähän liittyen kuukautisia edeltävistä muutoksista olisi aiheellista keskustella muutoksina eikä oireina. Usein esimerkiksi sanaa ”PMS” käytetään kuvaamaan kaikkia muutoksia mielessä ja ruumiissa, jotka edeltävät kuukautisia. Kyseisen sanan ”S” viittaa kuitenkin syndroomaan, eli lääketieteelliseen ongelmaan. Hieman epämiellyttäviksi koetut muutokset, kuten lievä turvotusta tai lievä rintojen aristus eivät ole lääketieteellisiä ongelmia vaan tavanomaisia kausittaisia muutoksia ruumiissa. Lisäksi on huomattava, että yksikään tutkimus ei ole yksiselitteisesti osoittanut mistä ennen kuukautisia koetut oireet johtuvat. Esimerkiksi seksihormonien ei ole yksiselitteisesti osoitettu olevan PMS-oireiden takana. On myös huomattu, että negatiivisesti koettuja muutoksia raportoidaan enemmän silloin kun tutkimuksissa keskitytään negatiivisiin asioihin!  Erilaisten kuukautiskierron aikana tapahtuvien muutosten kuvaaminen muutoksina, jotka kuuluvat ruumiin tavanomaiseen toimintaanon myös osoitettu suojaavan niiden aiheuttamalta ahdistukselta.  Kuukautis- ja seksuaalikasvatuksella voidaan siis todella vaikuttaa siihen, kuinka häiritsevinä erilaiset muutokset omassa ruumiissa ja mielessä koetaan!

2. Puhu kaikille

Omana kouluaikanani kuukautisista keskusteltaessa puhuttiin lähinnä tytöistä ja tytöille. Molemmat lähtökohdat ovat ongelmallisia. Ensinnäkin olisi tarkempaa puhua menstruoijista tarkoitettaessa niitä henkilöitä, jotka todella menstruoivat. Usein unohdetaan, että monet tytöt ja naiset eivät menstruoi, joko tilapäisesti tai pysyvästi, ja osa transmiehistä, muunsukupuolisista ja ei-binäärisistä henkilöistä menstruoi. Toiseksi olisi tärkeää, että myös he, jotka eivät menstruoi, tietäisivät, mitä kuukautisilla ja kuukautiskierrolla tosiasiassa tarkoitetaan ja minkälaisia muutoksia kierron aikana voi tapahtua eri ihmisissä. Kansainvälisissä tutkimuksissa onkin osoitettu, että pojat eivät saa riittävästi tietoa kuukautisista ja kuukautiskierrosta ymmärtääkseen niiden merkityksen tai esimerkiksi sen, ettei kuukautisverta voi pidättää kuten virtsaa. Kaikille yhteinen ja avoin kuukautiskasvatus vähentää väärinkäsityksiä ja takaa jokaiselle yhtäläiset tiedot erilaisten ruumiiden perustoiminnoista.

3. Puhu (yhteiskunta-)kriittisesti

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemukseen kuukautisista vaikuttaa ympäröivä yhteiskunta. Esimerkiksi PMS-oireina koetut kuukautisia edeltävät muutokset ovat kulttuurisidonnaisia, ja negatiivisen suhtautumisen kuukautisiin on todettu pahentavan oireiden kokemusta. Myös sukupuoleen liittyvät oletukset ja odotukset voivat luoda kokemuksen vääränlaisuudesta ja siten voimistaa kuukautisia edeltävien muutosten häiritsevyyttä. Tästä syystä olisikin tärkeää, ettei puhe kuukautisista typistyisi vain biologisten muutosten tarkasteluun.

Moni tutkimus on myös osoittanut, että kuukautisista puhuttaessa keskitytään usein siihen, miten kuukautiset voidaan pitää poissa näkyvistä. Kuukautiskasvatuksen rajoittumiseen (kertakäyttöisten) tuotteiden esittelyyn on kansainvälisesti vaikuttanut muun muassa kuukautistuotteita myyvien yritysten tuote-esitteet, joita on tyypillisesti jaettu kuukautiskasvatuksen yhteydessä. Kuukautisveren keräämiseen on kuitenkin nykyään monia vaihtoehtoja, kuten kuukautiskupit, -alushousut, -levyt ja kangassiteet. Näistäkin tuotteista puhuttaessa olisi muistettava, että kaupalliset tuotteet eivät ole terveyden kannalta välttämättömiä kuukautisveren keräämiseen, vaikka mainokset ja yhteiskunnallinen keskustelu näin antavat ymmärtää. Kuukautisvälineitä voi halutessaan valmistaa myös itse, ja esimerkiksi maratonin voi juosta kuukautisten aikaan myös vapaasti vuotaen!

Tärkeintä olisi, että puhe kuukautisista auttaa jokaista menstruoijaa löytämään itselleen mahdollisimman mukavan ja omiin arvoihin sopivan tavan elää kuukautiskiertoista elämää ja päättää ruumiistaan. Tämä edellyttää, että käsillä on tietoa erilaisista keinoista, tuotteista ja tarvittaessa lääkityksistä, joilla omaa tai toisen oloa voi helpottaa. Mutta myös näiden keinojen haitoista olisi syytä keskustella. Moni nuori menstruoija käyttää esimerkiksi älypuhelinsovellusta kuukautisten ajankohdan ja kuukautiskierron aikana tapahtuvien muutosten seuraamiseen. Sovelluksen käyttö voi olla perusteltua ja se voi auttaa erilaisten muutosten tunnistamisessa ja toimia erinomaisena apuvälineenä esimerkiksi lääkärissä. Samalla tulisi kuitenkin keskustella näiden sovellusten tavasta kerätä, säilyttää ja jakaa niihin kirjattuja tietoja. Seksuaalikasvatuksessa keskitytään usein suojautumiseen seksitaudeilta ja raskaudelta, mutta olisiko syytä keskittyä myös yksityisyydensuojaan ja suojautumiseen omien tietojen väärinkäytöltä?

4. Puhu yksilöllisyyttä korostaen

Yksilöllisyyttä korostavaan puheeseen kuuluu lisäksi sen tunnustaminen, että kuukautiset voivat tuntua jännittävältä, kiinnostavalta, kipeältä, innostavalta, harmilliselta, pelottavalta tai ihan vain tavalliselta elämänosalta. Kokemus kuukautisista voi myös muuttua vuosien saatossa, ja kuukautiskierto on herkkä erilaisille elämän ja elinympäristön muutoksille. Kierron pituuden vaihtelu on siis ihan tavallista, ja erityisesti nuorilla menstruoijilla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suuret muutokset jo säännölliseksi muuttuneessa kierrossa voivat kuitenkin viestiä myös laajemmista ongelmista. Kuukautiskierto voi siis kertoa ruumiin voivan hyvin, tai se voi toimia tärkeänä ja aikaisena merkkinä siitä, että jotain vialla. Viime aikoina kuukautiskierrosta onkin alettu puhua menstruoijien osalta viidentenä elon- ja terveyden merkkinä ruumiinlämmön, sykkeen, hengitysnopeuden ja verenpaineen ohella. Ymmärrys oman ruumiin toiminnasta mahdollistaakin poikkeavuuksien tunnistamisen ja auttaa hakeutumaan tarvittaessa hoitoon.

Kaikesta tästä tulisi kertoa avoimesti menstruoijien lisäksi niille lapsille ja nuorille, joiden kuukautiset eivät ole vielä alkaneet, ja niille, jotka eivät koskaan elämässään tule menstruoimaan.

Lopuksi, tänä syksynä on julkisuudessa puhuttu syntyvyyden laskusta ja nuorten ja nuorten aikuisten vähäisistä tiedoista hedelmällisyydestä. Keinona syntyvyyden laskuun on esitetty muun muassa, että kouluissa tulisi opettaa, miten (erityisesti menstruoijien) hedelmällisyys laskee iän myötä, ja kertoa, mikä olisi (biologisesti) optimaalinen aika lasten hankintaan toivotusta lapsiluvusta riippuen. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että ennen kuin nuori tai aikuinen voi käsittää näiden asioiden merkityksen itselleen tai omalle elämälleen, hänen tulee tietää, miten erilaiset ruumiit lähtökohtaisesti toimivat, ja ymmärtää omien ruumiintoimintojensa merkitys ja vaikutukset koko ruumiissa sekä yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Vain puhumalla kuukautisista ja menstruoivasta ruumiista avoimesti, kattavasti ja tietoon perustuen voidaan jokaiselle nuorelle ja aikuiselle taata riittävät taidot tehdä informoituja päätöksiä oman ruumiinsa suhteen kaikissa ikävaiheissa.

Aino Koskenniemi
Kirjoittaja on kuukautiskeskusteluja ja kuukautisstigmaa tutkinut valtiotieteiden tohtori.